Tiina Vainio

 

 

 

 

 

Minulta on kysytty monta kertaa, miksi Membook. Miksi lähdin perustamaan kokonaan uutta yritystä ja uutta bisnestä, kun minulla oli jo niin monta rautaa tulessa? Minulla oli vasta perustamani yhteisöllinen toimitila Hub Salo, joka porskutti hienosti eteenpäin. Olin myös lähtenyt osakkaaksi uuteen markkinointiviestintätoimistoon Joy & Orderiin, ja meillä oli hyvä meininki. Minulla oli edelleen myös vanha yritykseni Bitti, jolla oli tasaista liiketoimintaa Nekkari-jäsenrekisterin tiimoilta. Kaikki oli hyvin, ja sain tehdä monipuolisia töitä, joista tykkäsin. Kotona oli rauhallista, pahin pikkulapsivaihe oli takana ja elämä oli muutenkin aika mukavaa.

Mutta tiedättekö, kun joku asia jää kaivelemaan, niin se jää. Se ei anna rauhaa, vaan juttu on jossain vaiheessa pakko katsoa loppuun asti. Minulle kävi niin.

Hieman historiaa

Tämä tarina sai alkunsa kymmenen vuotta sitten, kun aloitin sukupolvenvaihdoksen jälkeen Bitissä yrittäjänä. Yrittäjäurani alku oli aika karu. Olin ollut Bitissä ennen yrittäjyyttä palkkatöissä jo seitsemän vuotta ja niistä toimitusjohtajanakin kaksi isäni jäätyä osa-aikaeläkkeelle. Meillä oli hyvä ja kannattava liiketoiminta pääosin urheiluliittojen lisenssivakuutusten rekisterien ylläpitäjänä. Teimme käytännössä töitä silloisen Vakuutusyhtiö Pohjolan alihankkijana urheilujärjestöihin päin. Pieni riski oli tietenkin siinä, että kaikki munat olivat melkein kokonaan ns. yhdessä korissa, mutta teimme työmme hyvin ja olimme luottavaisin mielin toiminnan jatkumisen suhteen. Liikevaihto pyöri 600.000-800.000 euron paikkeilla, ja työllistimme vakituisesti neljä henkilöä itsemme lisäksi.

Sitten kävi huonosti. Tapahtui uudistuksia ja henkilövaihdoksia monessa paikassa yhtäaikaa, ja yhtäkkiä meistä haluttiin eroon. Puolen vuoden irtisanomisajalla pitkät yli 20-vuotiset kumppanuudet lopetettiin. Kaikki sopimukset urheilujärjestöjen osalta päättyivät 31.12.2004. Ensi töikseni yrittäjänä irtisanoin yhtä lukuunottamatta koko henkilökunnan ja sen yhdenkin henkilön lomautin. Liikevaihto romahti, niin että vuonna 2005 sitä oli enää noin 150.000 euroa ja 2006 vaivaiset 43.000 euroa. Onneksi meillä oli vanhoja voittovaroja kassassa. Pystyimme investoimaan uuden jäsenrekisterijärjestelmän kehittämiseen vuonna 2005. Lisäksi meillä oli varaa tehdä monta seuraavaa vuotta pientä tappiota. Käynnistelin varovaisesti Nekkarin markkinointia ja myyntiä. Yksin.

Uusi elämänvaihe

Kuten usein käy, niin asiat kasaantuvat eikä elämää voi suunnitella etukäteen. Samoille ajankohdille yrittäjyyteni alkamisen kanssa osui uusi miesystävä, kihlaus, muutto Saloon ja perheen perustaminen. Esikoisemme syntyi vuonna 2006, sitten rakennettiin omakotitalo, ja kuopus syntyi vuonna 2010. Siinä jäivät Bitti, uusi hieno jäsenrekisteripalvelumme sekä oma yrittäjäurani aivan lähtötelineisiin. Jotain pientä yritin kyllä äitiyslomien välissä säätää, mutta bisneksen kasvu ja markkinoiden valloitus jäivät haaveeksi vain.

Kun palasin kunnolla työelämään kuopuksen jälkeen vuonna 2012, aloin tosissani miettimään tulevaisuutta ja sitä, mikä minusta tulee isona. Halusin pois kotoa ja ”oikeisiin töihin”. Itse asiassa hainkin yhteen sellaiseen, mutta onnekseni (näin jälkikäteen ajateltuna) eivät minua huolineet. No anyway, tästä innostuksesta poikivat melko nopeassa tahdissa nuo alussa mainitsemani uudet projektit ja bisnekset, mutta taustalla kyti edelleen myös halu hyödyntää pitkää kokemustani järjestömaailmasta. Minulla oli käsissäni Bitin kunniakas historia, paljon ymmärrystä järjestöpuolen asiakkaista ja heidän tarpeistaan sekä innostukseni teknologiaan ja digitalisaatioon. Mietin kovasti, miten Nekkaria voisi kehittää ja millainen sen pitäisi olla, jotta sitä kehtaisi ”oikeasti” ruveta kunnolla myymään. Meillä oli parisataa asiakasta ja heistä 83 % oli kyselyn mukaan tyytyväisiä palveluun, mutta minulle se ei riittänyt. 17 % ei ollut ja siihen oli syynsä. Yritin uudistushanketta ensin yksin, sitten erään kumppaniehdokkaan kanssa, mutta näistä ei tullut mitään. Ei ollut kunnollista suunnitelmaa eikä suuntaa. Eikä enää rahaakaan. Aloin olla jo epätoivoinen.

Ratkaisu löytyy

Onneksi joskus apu löytyy läheltä, kun vain uskaltaa avoimesti puhua haasteistaan ja kysyä neuvoa. Jo vuonna 2005 meille Nekkarin kehittänyt Netorek ja sen osakkaat, serkukset Jari-Matti ja Timo Kero, tulivat apuun. He innostuivat ajatuksistani järjestöjen jäsenpalveluiden uudistamiseksi ja näkivät palvelussa paljon mahdollisuuksia. Heidän avullaan meille löytyi myös uusi nuorekas ja ketterä tuotekehityskumppani Nemit. Muitakin tsemppareita ja innostuneita sparraajia ilmaantui lähiverkostoista. Lopulta Keron pojat ja muutama muu lähtivät kanssani perustamaan uutta yritystä Membook Oy:tä. Elettiin jo loppusyksyä 2014, tarkalleen 24.11. oli yrityksemme virallinen rekisteröintipäivä. Uuden palvelun suunnittelua ja määrittelyä oli tehty jo tätä ennenkin, mutta tuon jälkeen vastuu kehittämisestä siirrettiin Membookin piikkiin ja kehitystyö käynnistettiin tosissaan.

Nyt olemme tässä. Ensimmäinen versio palvelusta on julkistuksen kynnyksellä, ja tunnelma on odottava ja jännittynyt. Nyt tätä tehdään tosissaan, täysillä ja katsotaan kortit loppuun asti. Meillä on upea tiimi, erinomaiset yhteistyökumppanit sekä kirkas ja selkeä suunta.

Toivon, että innostut tarinastamme ja liityt joukkoon seuraamaan, kuinka tässä käy. Tulen mahdollisimman avoimesti kertomaan kehitysvaiheistamme sekä jakamaan myös kantapään kautta oppimiani juttuja yrittäjyydestä, kasvusta ja mahdollisista kasvukivuista (sillä niitäkin takuulla tulee!).

Tämän osan opetukset

  1. Älä unohda unelmaasi! Älä luovu siitä helpolla. Asiat tapahtuvat, kun niiden aika on.
  2. Luota intuitioosi. Jos jokin asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on. Samoin, jos jokin asia ei heti tunnu hyvältä ja oikealta, se ei yleensä sellaiseksi muutu myöhemminkään.
  3. Uskalla olla avoin ja kertoa asioista ympärillesi. Joskus apu löytyy lähempää kuin osasit arvatakaan.

Tällä viikolla pidimme jälleen Timo Keron kanssa Membookin hallituksen kokousta vähän pidemmän kesätauon jälkeen. Monta tuntia siinä vierähti, mutta nyt meillä on taas pitkäksi aikaa suuntaviivat selvillä ja visio kirkkaana. Tästä on mahtava jatkaa – kuulemisiin!

Tiina