Varainhankinta on yhdistyksen kuin yhdistyksen elinehto: mikään toiminta ei pyöri ilman rahaa. Myyjäiset, arpajaiset ja myyntikampanjat ovat yhdistysten peruskauraa. Mistä lähteä liikkeelle, jos mokkapalat ja vessapaperi eivät riitä toteuttamaan yhdistyksen suunnitelmia? Kulttuuriyhdistys Pro Rantakivet ry:n pitkäaikainen rahastonhoitaja Terhi Alm on koputellut monia ovia varainhankinnan merkeissä.
Pro Rantakivet sai alkunsa tarpeesta saada Saloon konserttisali. Salolainen kulttuuriväki oli vuosituhannen vaihteen lähestyessä ajanut asiaa pitkään. Yhteistyössä kaupungin ja paikallisen osuuskaupan kanssa suunniteltiin uuden kulttuuri- ja kongressikeskuksen rakentamista. Järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voittajatyön nimi oli Pro Rantakivet. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat.
Salossa oltiin edelleen ilman konserttisalia. Pro Rantakivet ry perustettiin vuonna 2000 tilahankkeen edistämiseksi. Kaupunki vuokrasi remontoidun ja suojellun rakennuksen KIVAn ja teki siitä 10 vuoden vuokrasopimuksen, jota ei sen jälkeen jatkettu vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi.
Vuonna 2014 Salon kaupunki luovutti vanhan ruokalarakennuksen Pro Rantakivet ry:lle. Purku-uhan alla ollut rakennus saatiin pelastettua ja otettua kulttuurin ja yhdistysten käyttöön. Nyt Kulttuuritalo Villissä pidetään mm. näyttelyitä, runoryhmiä ja keskustelutilaisuuksia. Yhdistys vuokraa tiloja yhteistyökumppaneille ja järjestää tapahtumia yhdessä niiden kanssa.
Varainhankinta ja yhdistyksen säännöt synkkaan
Kun kulttuuriyhdistyksestä tuli rakennuksen omistaja, syntyi uusia varainhankinnan tarpeita. Yhdistyksen sääntöjä muokattiin niin, että rahan saaminen ei olisi sidottu sanoihin kuten kulttuuri ja vapaa sivistystyö. Sääntöihin lisättiin, että toimintaan kuuluvat myös vanhojen talojen ja rakennusten hoito ja ylläpito.
Alkuun päästiin yhdistyksen omien varojen sekä Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen alaosaston myöntämän 6000 euron yleisen avustuksen turvin, joka myönnettiin Kulttuuritalo Villin perustamiseen. Näin talo saatiin liitettyä uudestaan kaukolämpö- ja vesijohtoverkkoon.
“Sellaista rahaa emme olisi saaneet kasaan jäsenmaksuilla ja tempauksilla. Tuli hyvä mieli ja tunne siitä, että meihin uskotaan, kun saimme niinkin suuren summan rahaa”, Terhi Alm muistelee.
Kun talon perusasiat vesi, lämpö ja sähkö oli saatu kuntoon, sitä voitiin ruveta vuokraamaan. Saatiin lisää rahoitusta, ja kunnostustöitä on tehty koko ajan lisää.
Mistä ja miten hakea rahaa yhdistykselle?
Löytääkseen sopivia varainhankinnan lähteitä Alm käyttää hyväkseen erilaisia apurahavahteja. Teatterin tiedotuskeskus TINFOlla on apurahavahti, jossa ylläpidetään ajantasaista tietoa apurahojen hakuajoista ja kriteereistä. Toinen hyvä lähde kulttuuriväelle on Aurora-tietokanta. Tällaisista lähteistä voi tilata ilmoitukset sähköpostiin. Alm kehottaa tutkimaan, löytyykö oman yhdistyksen toimialasta apurahavahtia.
Kaupungin tuki Kulttuuritalo Villille muodostuu ennen kaikkea rakennuksesta, joka saatiin ilmaiseksi, ja edullisesta tonttivuokrasta. Myös valtakunnallisista lähteistä ja yksityisistä säätiöistä on haettu rahaa. Pro Rantakivet on saanut avustusta Juha Punnan säätiöltä. Terhi Alm muistuttaa, että säätiöillä on yleensä tietty kohderyhmä, jota he haluavat avustaa. Juha Punta on paikallinen kulttuurin ystävä, joka haluaa tukea kulttuurityötä.
“Olen hakenut säätiöstä rahaa johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Pari vuotta sitten saimme rahaa talon ulkomaalaukseen ja tänä keväänä rännien uusimiseen.”
Alm kertoo, että suuri osa avustuksista myönnetään kohdennetusti. Yleiseen toimintaan on vaikeampi saada rahaa. Kohdeapurahaa voi saada, jos järjestää vaikka konsertin tai tapahtuman. Jos kuoro harrastaa kerran viikossa ja järjestää konsertteja, mutta tarkempaa suunnitelmaa ei ole, rahaa tulee nihkeämmin.
Viime aikoina Pro Rantakivissä on etsitty rahoitusta kulttuuritalon sisääntulon portaikon ja esteettömyyden parantamiseen.
“Tuntuu haastavalta hakea rahaa, kun raput eivät ole varsinaista kulttuuritoimintaa. Seiniin on vaikea saada rahaa.”
Toiveissa on myös saada rahaa kulttuurituottajan palkkaamiseen. Silloin yhdistys pystyisi omin voimin järjestämään enemmän tapahtumia. Nyt resurssit kuluvat etupäässä talon ylläpitämiseen ja vuokraamiseen muille tapahtumien järjestäjille. Kulttuurituottajan palkkaan on yritetty saada rahaa mm. opetusministeriöstä ja Taiteen edistämiskeskuksesta, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Alm kehottaa sitkeyteen, sillä hakijoita on valtava määrä, ja monesti täytyy hakea useamman kerran.
“Ei pidä hätäillä. Voi joutua hakemaan viisikin vuotta, ennen kuin tulee noteeratuksi. Varainhankinta on sitkeiden sissien työtä. Ei kannata heittää hanskoja nurkkaan ihan heti”, Alm naurahtaa.
Hyvä apurahahakemus vaatii paneutumista
Hyvän apurahahakemuksen tekeminen alkaa siitä, että varmistetaan, että rahaa haetaan oikeasta paikasta oikeaan asiaan. Apurahojen ehdot kannattaa lukea huolella. Yksikin lause voi sulkea pois mahdollisuudet saada myönteinen päätös. Sellainen voi liittyä vaikka toiminnan tai kohteen sijaintiin. Voidaan edellyttää tietynlaista hyötyä kuten ammattitaiteilijoiden työllistymistä tai apua yhteiskunnallisiin ongelmiin. Huolellinen ehtoihin tutustuminen säästää turhalta työltä.
“Hyvän hakemuksen tekeminen vie aikaa. Minulta menee siihen pari iltaa. En viitsi tehdä hakemusta turhaan. On oltava selkeät mahdollisuudet saada avustusta”, Terhi Alm kertoo.
Almin kokemuksen mukaan hyvä apurahahakemus on kohdennettu ja siitä käy ilmi, mihin raha käytetään. Sen täytyy olla tiivis ja selkeä. Ihan ensimmäisessä lauseessa on syytä käydä ilmi, mihin tarkoitukseen rahaa haetaan. Hyvä hakemus kertoo, miksi kyseinen asia tehdään ja mitä hyötyä siitä on.
“Hakemusta lukevat henkilöt eivät tiedä mitään yhdistyksestänne. He lukevat satoja hakemuksia eivätkä jaksa pitkiä tarinoita. Asian täytyy aueta parissa ensimmäisessä lauseessa.”
Budjetin on oltava realistinen ja toteuttamiskelpoinen. Myös jokin omarahoitusosuus täytyy olla. Jos rahaa ei ole, Alm vinkkaa laskemaan talkootyötä omarahoitusosuudeksi. Sen arvon määrittämiseksi on olemassa laskukaavoja.
Nitkahtaako rahastonhoitajan selkä viimeistään raportoinnissa? Alm kertoo, että lippujen ja lappujen toimittaminen ja kahvipakettien raportoiminen on jo mennyttä aikaa. Yleensä riittää, että noin puolen vuoden kuluessa siitä, kun rahat on nostettu, kerrotaan, mihin rahat on käytetty ja mikä oli toteutuma suhteessa suunnitelmiin.
Vapaaehtoistyöstä tulee hyvä mieli
Pro Rantakivet pyörittää toimintaansa täysin vapaaehtoisvoimin. Hallituksessa on 8-9 henkilöä, jotka kaikki ovat aktiivisesti mukana toiminnassa. Sen lisäksi on syntynyt talkoolaisten rinki, josta voi pyytää apua. Tekijöiden rekrytoinnissa kannattaa olla itse aktiivinen.
“Moni lähtee mukaan, kun heihin ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä”, Alm vinkkaa.
Mikä on saanut Terhi Almin käyttämään omaan aikaansa vaativiin projekteihin, joissa onnistumisia on saanut odottaa pitkäänkin? Yhdistyksen alkuperäinen missio eli kulttuurin ja taiteen puolustaminen tuntuu edelleen tärkeältä.
“Jos ei kukaan koskaan tee mitään, ei olisi sitäkään, mitä meillä on nyt. Kun on hyvä porukka joka saa aikaiseksi asioita, siitä tulee hyvä mieli.”